Sähköpurkauskoneistuksen alkuperä juontaa juurensa 1770-luvulle, jolloin englantilainen tiedemies Joseph Priestly havaitsi sähköpurkausten syöpyvän vaikutuksen. Neuvostoliiton tiedemiehillä B. Lazarenkolla ja N. Lazarenkolla oli vuonna 1943 idea hyödyntää sähköpurkauksen tuhoisaa vaikutusta ja kehittää kontrolloitu prosessi sähköä johtavien materiaalien työstämiseen. Tämän idean myötä EDM-prosessi syntyi.
Lazarenkot viimeistelivät sähköpurkausprosessin, joka koostui peräkkäisistä purkauksista, jotka tapahtuivat kahden johtimen välillä, jotka erotettiin toisistaan johtamattoman nesteen kalvolla, jota kutsutaan dielektriseksi. Lazarenkot saavuttivat eräänlaisen kuolemattomuuden tällä kiertoradalla, joka nykyään kantaa heidän nimeään. Nykyään monet EDM:t käyttävät Lazarenko-piirin edistynyttä versiota.
Vuonna 1952 valmistaja Charmilles loi kipinäeroosiotyöstyksestä kiinnostuneena ensimmäisen tätä koneistusprosessia käyttävän koneen, joka esiteltiin ensimmäisen kerran Euroopan työstökonenäyttelyssä Milanossa vuonna 1955.
Numeeriset ohjaus- ja takaisinkytkentäsilmukat ultranopeilla servoilla lisättiin 1970-luvulla.
Nykyään täysi 3-D CAD/CAMS syöttää koneiden ohjaimiin koodilla, joka on luotu ohjaamaan polku- ja kipinäominaisuuksia.
